Lisää kauniita töitäni löytyypi deviantartista: http://royai-girl.deviantart.com/
sunnuntai, 19. lokakuu 2008
Skannerin raiskaamaa taidetta
Lisää kauniita töitäni löytyypi deviantartista: http://royai-girl.deviantart.com/
sunnuntai, 19. lokakuu 2008
Vituttaa kun linnut on niin tyhmiä mutta osaavat silti lentää!! x)
Nyt taas järkytän ihmisiä paljastamalla että yhä edelleen pyörin Sisters Clubin kaltaisilla foorumeilla, mutta koska kunniakkaasti olen "vanha sistalainen" en voi ko. paikkaa jättääkään ja täytyyhän jonkun pitää vielä paikan arvokkuus kasassa. lol, selittelen taas.
Jokatapuksessa on hauskaa huomata, kuinka ihmisille syntyy monenlaisia mielikuvia toisista pelkästään annettujen nettikeskustelujen perusteella. Pelkästään toisen kirjoitustyylistä voi päätellä onko henkilö 14-vuoden paremmalla puolella vai ei. Myös kirjoitusvirheiden määrästä ja varsinkin siitä huomauttaako kukaan niistä, voi päätellä paljon henkilöiden iästä.
Ja nimimerkki kertoo sekin paljon. Tässäpä yksi omasta nickistäni annettu luonnehdinta:
Nimi: Anna
Ikä: 12
Lempipaikka: Kirjasto
Kukka: Ruusu
Eläin: Kissa
Onnenpäivä: Lauantai
Mukavaa, ihmisille tulee mieleen nimestä Anakin 12-vuotias tyttö, eipä paljoa mennyt pieleen :) No joo, ehkei ketään pitäisi arvioida siinä tapauksessa käytetyn nimimerkin mukaan.
Ja mikäli joku rakkaista sistalaisista on tänne eksynyt niin terkut Annielta! : )
Jokatapuksessa on hauskaa huomata, kuinka ihmisille syntyy monenlaisia mielikuvia toisista pelkästään annettujen nettikeskustelujen perusteella. Pelkästään toisen kirjoitustyylistä voi päätellä onko henkilö 14-vuoden paremmalla puolella vai ei. Myös kirjoitusvirheiden määrästä ja varsinkin siitä huomauttaako kukaan niistä, voi päätellä paljon henkilöiden iästä.
Ja nimimerkki kertoo sekin paljon. Tässäpä yksi omasta nickistäni annettu luonnehdinta:
Nimi: Anna
Ikä: 12
Lempipaikka: Kirjasto
Kukka: Ruusu
Eläin: Kissa
Onnenpäivä: Lauantai
Mukavaa, ihmisille tulee mieleen nimestä Anakin 12-vuotias tyttö, eipä paljoa mennyt pieleen :) No joo, ehkei ketään pitäisi arvioida siinä tapauksessa käytetyn nimimerkin mukaan.
Ja mikäli joku rakkaista sistalaisista on tänne eksynyt niin terkut Annielta! : )
sunnuntai, 3. elokuu 2008
Kaksi mitä kauneinta ficciäni xD
KOIRA(Fma - Royai = Roy x Riza - G)
a/n: kaikki mitä riparilla voi syntyä...
Kaikki ymmärsivät miksi Roy Mustang oli kateellinen Pilkkoja Barrylle: olihan tämä ainoa mies, joka saattoi kutsua Riza Hawkeyeä kultasekseen ja selvitä siitä hengissä.
He ymmärsivät miksi Royn kateuden Kain Fueryä kohtaan, sillä tämä saattoi ilmaantua Rizan ovelle aivan milloin tahansa, vaikka vain sillä verukkeella että tahtoi tulla tervehtimään Hayatea. Ja joka kerta Riza kutsui hänet ystävällisesti sisälle.
Ja, totta kai, kaikki ymmärsivät Royn kateuden myös Jean Havocia kohtaan, olihan tämä ainut ihminen joka sai Rizan nauramaan huoliatta päivän kamaluudesta.
Mutta tosiasia oli, ettei kukaan voinut tosissaan käsittää miksi Roy oli kateellinen Black Hayatelle. Oli totta, että se sai yö toisensa jälkeen nukkua Rizan vieressä, mutta siltikin se oli vain koira.
sekä toinen:
Nimi: Rakkaalleni (niin kliseinen, tiedän, mutta työnimenä oli ja siihen se jäi)
Kirjoittaja: Mie itte : D
Paritus: Remus/Tonks
Ikäraja: S
Genre: Runofic(joo-o vedän näitä genrejä kyllä ihan päästä...), romantiikka, draama
Summary: Remuksen ajatuksia rakkaudesta :) Runo Bertrand Russelin.
Disclaimer: Kaikki mikä on tunnistettavissa J.K Rowlingin omaisuudeksi olkoon hänen, runo kuuluu Bertrand Russelille, minä vain yhdistin ne.
A/N: Voi, virheitä löytyy varmaan, vaikka kuinka yritin tarkistaa tekstiä. No yrittäkää kestää. Ja ihan totta, mitä useammin olen tämän lukenut sitä enemmän ällöän sitä itsekin...
RAKKAALLENI
Pitkät vuodet minä etsin rauhaa.
Löysin hurmion, löysin ahdistuksen,
löysin hulluuden, löysin yksinäisyyden.
Löysin eristyneisyyden kivun,
joka kalvaa sydäntä.
Mutta rauhaa en löytänyt.
Joskus kai etsinkin rakkautta, mutta ihmiset vain käänsivät minulle selkänsä. Kukapa hullu ihmissutta rakastaisi?
Kauan aikaa sitten, nuorena ja hulluna luulin löytäneeni rakkauden. Aina kun katsoin tuota tyttöä tunsin sydämessäni, jotain mitä en ollut ennen tuntenut. Luulin sitä rakkaudeksi – erehdyin.
Hulluudessani uskouduin tytölle. Luulin hänen ymmärtävän – luulin hänen hyväksyvän minut sellaisena kuin olin. Erehdyin ja löysin taas yksinäisyyden.
Päätin etten enää etsisi hyväksyntää, rakkautta. Sulkeuduin yksin omaan elämääni, elin vuosikaudet yksin ilman ketään.
Mutta sydämeni ei löytänyt rauhaa, vaan kaipasi jotain mitä en ollut koskaan tuntenut.
Nyt kun olen vanha ja lähellä loppuani,
olen oppinut tuntemaan sinut
ja tuntiessani sinut
olen löytänyt sekä hurmion että rauhan.
Vuosien jälkeen, luovuttuani etsimisestä, luovuttuani toivosta, löysin sinut. Killan ansiosta tapasin sinut, opin tuntemaan sinut, sain sinusta ystävän.
Sinä hämmästytit minut kertomalla että rakastit minua. Näin sen silmistäsi, kauniista hymystäsi ja kuulin sen pehmeästä äänestäsi kun puhuit minulle, mutten voinut uskoa sitä todeksi. Miten mitään niin hyvää voisi koskaan tapahtua minulle.
Ja kun viimein ymmärsin sen olevan totta, en tahtonut satuttaa sinua. En tahtonut olla sinulle taakka, tahdoin sinun saavan parempaa, kuin vanhan, kuluneen ihmissuden. Sinä ansaitsit jotain parempaa.
Mutta sinä, et ollut valmis antamaan periksi. Sinä pakotit minut muuttamaan mieleni, käänsit pääni ja tajusin että vain sinun vierelläsi sydämeni sai rauhan. Vain sinun rakkautesi saattoi hillitä kaipuuni ja vain sinun hymysi ja kaunis naurusi saivat minut onnelliseksi.
Monien yksinäisten vuosien jälkeen
tiedän mitä elämä ja rakkaus voivat olla.
Nyt jos nukun,
nukun täyttymyksessä.
Pimeinä öinä valvon usein miettien pitkiä yksinäisiä vuosiani ja sitä kuinka levoton sydämeni kaipasi niin kipeästi hyväksyntää, rakkautta. Ja kun istun vuoteen reunalla, miettien tätä kaikkea, voin kuulla sinun rauhallisen hengityksesi viereltäni, ja tällaisina hetkinä todella käsitän mitä elämä ja rakkaus tarkoittavat.
Elämä on jotain minkä luulemme kadottaneemme, menettäneemme ikiajoiksi. Rakkaus on elämä.
Rakkaus taas on jotain kaunista ja hyvää mitä emme usko koskaan voivamme saada, mutta sitten huomaamme sen olevankin vierellämme. Sinä olet minulle rakkaus.
Nyt kun sinä olet siinä ja tiedän että et ole menossa minnekään viereltäni tiedän olevani vihdoinkin kokonainen. Sinä olet täyttänyt minussa olevan tyhjyyden, ja tiedän etten voisi ikinä rakastaa mitään niin paljoa kuin sinua, Nymfadora.
a/n2: Siinähän se. Kliseinen kenties, mutta sentään yritin. Ja tottahan on, että olen nykyään hylännyt Potter-ficcien kirjoittamisen, ideanpuutten takia ja siirtynyt FMA angst- ja fluffmäsääilyihin...se kai kuitenkin kertoo, että ei tässä loppujen lopuksi mitään kehtystä ole tapahtunut...
a/n: kaikki mitä riparilla voi syntyä...
Kaikki ymmärsivät miksi Roy Mustang oli kateellinen Pilkkoja Barrylle: olihan tämä ainoa mies, joka saattoi kutsua Riza Hawkeyeä kultasekseen ja selvitä siitä hengissä.
He ymmärsivät miksi Royn kateuden Kain Fueryä kohtaan, sillä tämä saattoi ilmaantua Rizan ovelle aivan milloin tahansa, vaikka vain sillä verukkeella että tahtoi tulla tervehtimään Hayatea. Ja joka kerta Riza kutsui hänet ystävällisesti sisälle.
Ja, totta kai, kaikki ymmärsivät Royn kateuden myös Jean Havocia kohtaan, olihan tämä ainut ihminen joka sai Rizan nauramaan huoliatta päivän kamaluudesta.
Mutta tosiasia oli, ettei kukaan voinut tosissaan käsittää miksi Roy oli kateellinen Black Hayatelle. Oli totta, että se sai yö toisensa jälkeen nukkua Rizan vieressä, mutta siltikin se oli vain koira.
sekä toinen:
Nimi: Rakkaalleni (niin kliseinen, tiedän, mutta työnimenä oli ja siihen se jäi)
Kirjoittaja: Mie itte : D
Paritus: Remus/Tonks
Ikäraja: S
Genre: Runofic(joo-o vedän näitä genrejä kyllä ihan päästä...), romantiikka, draama
Summary: Remuksen ajatuksia rakkaudesta :) Runo Bertrand Russelin.
Disclaimer: Kaikki mikä on tunnistettavissa J.K Rowlingin omaisuudeksi olkoon hänen, runo kuuluu Bertrand Russelille, minä vain yhdistin ne.
A/N: Voi, virheitä löytyy varmaan, vaikka kuinka yritin tarkistaa tekstiä. No yrittäkää kestää. Ja ihan totta, mitä useammin olen tämän lukenut sitä enemmän ällöän sitä itsekin...
RAKKAALLENI
Pitkät vuodet minä etsin rauhaa.
Löysin hurmion, löysin ahdistuksen,
löysin hulluuden, löysin yksinäisyyden.
Löysin eristyneisyyden kivun,
joka kalvaa sydäntä.
Mutta rauhaa en löytänyt.
Joskus kai etsinkin rakkautta, mutta ihmiset vain käänsivät minulle selkänsä. Kukapa hullu ihmissutta rakastaisi?
Kauan aikaa sitten, nuorena ja hulluna luulin löytäneeni rakkauden. Aina kun katsoin tuota tyttöä tunsin sydämessäni, jotain mitä en ollut ennen tuntenut. Luulin sitä rakkaudeksi – erehdyin.
Hulluudessani uskouduin tytölle. Luulin hänen ymmärtävän – luulin hänen hyväksyvän minut sellaisena kuin olin. Erehdyin ja löysin taas yksinäisyyden.
Päätin etten enää etsisi hyväksyntää, rakkautta. Sulkeuduin yksin omaan elämääni, elin vuosikaudet yksin ilman ketään.
Mutta sydämeni ei löytänyt rauhaa, vaan kaipasi jotain mitä en ollut koskaan tuntenut.
Nyt kun olen vanha ja lähellä loppuani,
olen oppinut tuntemaan sinut
ja tuntiessani sinut
olen löytänyt sekä hurmion että rauhan.
Vuosien jälkeen, luovuttuani etsimisestä, luovuttuani toivosta, löysin sinut. Killan ansiosta tapasin sinut, opin tuntemaan sinut, sain sinusta ystävän.
Sinä hämmästytit minut kertomalla että rakastit minua. Näin sen silmistäsi, kauniista hymystäsi ja kuulin sen pehmeästä äänestäsi kun puhuit minulle, mutten voinut uskoa sitä todeksi. Miten mitään niin hyvää voisi koskaan tapahtua minulle.
Ja kun viimein ymmärsin sen olevan totta, en tahtonut satuttaa sinua. En tahtonut olla sinulle taakka, tahdoin sinun saavan parempaa, kuin vanhan, kuluneen ihmissuden. Sinä ansaitsit jotain parempaa.
Mutta sinä, et ollut valmis antamaan periksi. Sinä pakotit minut muuttamaan mieleni, käänsit pääni ja tajusin että vain sinun vierelläsi sydämeni sai rauhan. Vain sinun rakkautesi saattoi hillitä kaipuuni ja vain sinun hymysi ja kaunis naurusi saivat minut onnelliseksi.
Monien yksinäisten vuosien jälkeen
tiedän mitä elämä ja rakkaus voivat olla.
Nyt jos nukun,
nukun täyttymyksessä.
Pimeinä öinä valvon usein miettien pitkiä yksinäisiä vuosiani ja sitä kuinka levoton sydämeni kaipasi niin kipeästi hyväksyntää, rakkautta. Ja kun istun vuoteen reunalla, miettien tätä kaikkea, voin kuulla sinun rauhallisen hengityksesi viereltäni, ja tällaisina hetkinä todella käsitän mitä elämä ja rakkaus tarkoittavat.
Elämä on jotain minkä luulemme kadottaneemme, menettäneemme ikiajoiksi. Rakkaus on elämä.
Rakkaus taas on jotain kaunista ja hyvää mitä emme usko koskaan voivamme saada, mutta sitten huomaamme sen olevankin vierellämme. Sinä olet minulle rakkaus.
Nyt kun sinä olet siinä ja tiedän että et ole menossa minnekään viereltäni tiedän olevani vihdoinkin kokonainen. Sinä olet täyttänyt minussa olevan tyhjyyden, ja tiedän etten voisi ikinä rakastaa mitään niin paljoa kuin sinua, Nymfadora.
a/n2: Siinähän se. Kliseinen kenties, mutta sentään yritin. Ja tottahan on, että olen nykyään hylännyt Potter-ficcien kirjoittamisen, ideanpuutten takia ja siirtynyt FMA angst- ja fluffmäsääilyihin...se kai kuitenkin kertoo, että ei tässä loppujen lopuksi mitään kehtystä ole tapahtunut...
lauantai, 2. elokuu 2008
Usein kysytyt kysymykset:
Kuka sä luulet olevas?
- Nyt kun tuli puheeksi niin olettaakseni olen Essi ja menen kesän jälkeen yhdeksännelle luokalle ja kaikkea kivaa, mutta koskaanhan ei voi olla liian varma mistään, eihän.
Okei, no mutta, mutta, mitäänhän sä et harrasta?
- Asian voi toki ottaa niinkin, mutta harrastuksiksi nyt sitten kuitenkin laskisin piirtämisen, kitaran soiton ja tenniksen. Tosin piirtäjänä olen itse oppinut - tai en oppinut, mutta se ei kuulu tähän - enkä kuvataidekoulua ole käynyt, enkä olisi halunnutkaan, joten oma on menetykseni. Kitarakursseilla olen kylläkin pyörinyt, mutta toistaiseksi soittelen mitä omaan päähän pälkähtää ja nuottikirjoista löytyy. Tennis...hmm...ilmaistaan asia kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että olen pelannut aivan pikku mukulasta lähtien, mutta lopetin valmennuksen ns. itsetunto-ongelmien(wau...alan kuulostaa tosi onnettomalta tapaukselta) sekä sen aikaisen valmentajani takia, mutta onnellisesti pelaan edelleen erään ystäväni(terkut Emmille, vaikka tuskin tänne eksyt), äitini ja isäpuoleni kanssa vuoron perää, milloin missäkin.
No mites koulu?
- Edelleen ysille kesän jälkeen, tosin tuskin jaksan keskittyä koko juttuun. Jäi traumat viime kevätjuhlista(erityisesti todistuksesta) eivätkä asiaa parantaneet ainakaan ihanat luokkakaverini^^. No joo, kyllä kai siellä ainakin toistaiseksi pärjää, että näin. Parasta viihdettä paskimpaankin päivään tuovat ylipirteät köksän tunnit sekä varsinkin äidinkielen kirjaesitelmät, joissa poikkeuksetta joku kaatuu tuolillaan kesken selittelyjeni tai kysyy jotain typerää. Joka kerta kuitenkin jokin aiheuttaa ei-toivottua repeilyä.
Sanottan että epämiellyttävimpiä aineita ovat ehdottomasti liikunta sekä kenties ruotsi, mutta ruotsin tunnit onkin luotu vihkoon piirtelyä tai täysin oman ruotsinkielen vääntämistä ja mikäs liikuntatunneillakaan on juorutessa, mutta testijuoksuista EN diggaa - en ikinä, enkä koskaan!
Perhees?
- Onhan tuota perheeksi kutsuttavaa laumaa tuohon ympärille tietysti kertynyt, ja mitä yksinkertaisimmin lueteltuna: äiti, isä, äitipuoleni, isäpuoleni, kaksi ihan "oikeaa" pikkuveljeä, kaksi velipuolta seka kaksi siskopuolta. Laskekaa siitä itse.
Ja kavereitakin löyttyy, vai?
- Kai ne sitten kavereiksi luokitellaan : [)
Suurimman osan heistä olen tuntenut ala-asteelta asti, mutta paljon on uusia tuttavuuksiakin kertynyt yläasteen mittaan, joten tylsää ei ainakaan koskaan ole! Tai on, mutta se ei varsinaisesti liity tähän se...
----
Ja vielä vastattakoon muutamaan vähän turhempaan kysymykseen...
Typerimmät jutut, joita olet saanut päähäsi tämän vuoden puolella?
- Näitä on kolme, jotka tulee nyt ihan äkkiseltään mieleen:
1. Pakko saada viimeinen Potteri heti kun kirjakauppa aukeaa...
Tosiaan, heräsin sinä perjantaina varttia vaille viisi, että ehdin kuuden bussilla seitsemäksi aamulla kirjakuppaan Potteriani hakemaan. Sitten kun oli opus noudettu, ajelin kahdeksan bussilla takaisin "maalle" ja TET-paikalleni(joka oli muuten eskari<3), ja siellä istuin sitten koulun pihalla räntäsateessa, ja ehdin kastua siellä pihalla melko tehokkaasti ennen kuin neljänkymmenen minuutin päästä pääsin sisälle.
Oli siinä sitten mukava koko loppupäivä rättiväsyneenä ja likomärkänä leikkiä ja askarrella niiden muksujen kanssa, mutta kai se periaatteessa oli sen arvoista. : )
2. Pakko lähteä pyörällä kaupungin toiselle puolelle armottomalla pakkasella...
Tuli melkoin pakkomielle päästä moikkaamaan mummua yhtenä varsin kylmänä iltana, ja reippaana tyttönä sitten läksin sotkemaan pikkuveljen pyörällä kaupungin läpi. Onneksi ei liukasta ja tai kylmä ollut, mutta hullu suomalainenhan selviää mistää vaan, vaikka sitten pelkällä sisulla. Eikä tullut onneksi mieleen etukäteen soittaa, että mahtaako rakas mummuseni olla kotona, ei tietenkään. No istuin sitten siellä rappukäytävässä odottamassa ehkä tunnin että pääsin vihdoista viimein sisälle.
Mutta seuraavana aamuna oli sitten kiva lähteä aikaisin takasin kotio vielä kylmemmässä kelissä.
3. Pakko hakea uusi Fullmetal Alchemist -pokkari toiselta puolelta kaupunkia...
Niinpä niin...eihän sitä kannata vaan esimerksi lähimpään kauppaan mennä, vaan siihen kaikista kauimmaiseen, eikös vain? No joka tapauksessa sinne eksyin ja valitsin oikein tarkkaan hyllystä takimmaisen kirjan, jota kukaan ei vaan olisi hiplannut, mutta tottahan toki sekin oli täynnä sormenjälkiä ja vielä kaiken lisäksi rutussa, mutta kai sitä tuli sitten säälittyä, kun pakko oli mokoma ostaa. Oli siinä veljellä ihmettelemistä, miksi lähdin tekemään niinkin tuhran pitkän reissun yhden törkyisen pokkarin takia - enkä oikein tajua itsekään.
sekä:
Vihaan x RakastanxPelkään(viisi asiaa, vaikkakaan ei oikein missään järjestyksessä)
Rakastan:
1. Piirtämistä
2. Mangaa
3. Kirjoittamista
4. Varsin viihdyttäviä köksäntunteja
5. Musiikkia
Vihaan:
1. Kylmää
2. Liikuntatunteja
3. Arvostelua(vaikka sorrun siihen itsekin)
4. Rambo-leffoja(vaikka olen nähnytkin ne kaikki x))
5. Koulun uimahallikäyntejä
Pelkään:
1. Pimeää toisinaan, varsinkin siinä yhdellä metsäpätkällä, josta kuitenkin pitää oikoa joka kerta kun tulee pimeällä kotiin.
2. Tohtori Vannacuttia, sen tuijotus on niiiin pelottava!(Kannattaa tosin katsoa House on haunted hill...se dvd:n musiikkikin on karmiva, olen joutunut yksin kuuntelemaan sitä matikanluokassa kiitos Jassun ja Susun : ))
3. Liftareita(kyllä vain, Liftari-leffa jätti traumat sekin :) Miksi edes katson sellaisia leffoja, joidenkin tyttömäisten romantiikkaleffojen sijaan...? Njaa-a.)
4. PEUROJA! No joo, tosin vain yöllä autossa istuessani, mutta silloin pelkään myös kirvesmurhaajaa, joka voisi varsin hyvin istua auton takapenkillä...
5. Koiria, nehän voi vaikka tahtoa tappaa...
- Nyt kun tuli puheeksi niin olettaakseni olen Essi ja menen kesän jälkeen yhdeksännelle luokalle ja kaikkea kivaa, mutta koskaanhan ei voi olla liian varma mistään, eihän.
Okei, no mutta, mutta, mitäänhän sä et harrasta?
- Asian voi toki ottaa niinkin, mutta harrastuksiksi nyt sitten kuitenkin laskisin piirtämisen, kitaran soiton ja tenniksen. Tosin piirtäjänä olen itse oppinut - tai en oppinut, mutta se ei kuulu tähän - enkä kuvataidekoulua ole käynyt, enkä olisi halunnutkaan, joten oma on menetykseni. Kitarakursseilla olen kylläkin pyörinyt, mutta toistaiseksi soittelen mitä omaan päähän pälkähtää ja nuottikirjoista löytyy. Tennis...hmm...ilmaistaan asia kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että olen pelannut aivan pikku mukulasta lähtien, mutta lopetin valmennuksen ns. itsetunto-ongelmien(wau...alan kuulostaa tosi onnettomalta tapaukselta) sekä sen aikaisen valmentajani takia, mutta onnellisesti pelaan edelleen erään ystäväni(terkut Emmille, vaikka tuskin tänne eksyt), äitini ja isäpuoleni kanssa vuoron perää, milloin missäkin.
No mites koulu?
- Edelleen ysille kesän jälkeen, tosin tuskin jaksan keskittyä koko juttuun. Jäi traumat viime kevätjuhlista(erityisesti todistuksesta) eivätkä asiaa parantaneet ainakaan ihanat luokkakaverini^^. No joo, kyllä kai siellä ainakin toistaiseksi pärjää, että näin. Parasta viihdettä paskimpaankin päivään tuovat ylipirteät köksän tunnit sekä varsinkin äidinkielen kirjaesitelmät, joissa poikkeuksetta joku kaatuu tuolillaan kesken selittelyjeni tai kysyy jotain typerää. Joka kerta kuitenkin jokin aiheuttaa ei-toivottua repeilyä.
Sanottan että epämiellyttävimpiä aineita ovat ehdottomasti liikunta sekä kenties ruotsi, mutta ruotsin tunnit onkin luotu vihkoon piirtelyä tai täysin oman ruotsinkielen vääntämistä ja mikäs liikuntatunneillakaan on juorutessa, mutta testijuoksuista EN diggaa - en ikinä, enkä koskaan!
Perhees?
- Onhan tuota perheeksi kutsuttavaa laumaa tuohon ympärille tietysti kertynyt, ja mitä yksinkertaisimmin lueteltuna: äiti, isä, äitipuoleni, isäpuoleni, kaksi ihan "oikeaa" pikkuveljeä, kaksi velipuolta seka kaksi siskopuolta. Laskekaa siitä itse.
Ja kavereitakin löyttyy, vai?
- Kai ne sitten kavereiksi luokitellaan : [)
Suurimman osan heistä olen tuntenut ala-asteelta asti, mutta paljon on uusia tuttavuuksiakin kertynyt yläasteen mittaan, joten tylsää ei ainakaan koskaan ole! Tai on, mutta se ei varsinaisesti liity tähän se...
----
Ja vielä vastattakoon muutamaan vähän turhempaan kysymykseen...
Typerimmät jutut, joita olet saanut päähäsi tämän vuoden puolella?
- Näitä on kolme, jotka tulee nyt ihan äkkiseltään mieleen:
1. Pakko saada viimeinen Potteri heti kun kirjakauppa aukeaa...
Tosiaan, heräsin sinä perjantaina varttia vaille viisi, että ehdin kuuden bussilla seitsemäksi aamulla kirjakuppaan Potteriani hakemaan. Sitten kun oli opus noudettu, ajelin kahdeksan bussilla takaisin "maalle" ja TET-paikalleni(joka oli muuten eskari<3), ja siellä istuin sitten koulun pihalla räntäsateessa, ja ehdin kastua siellä pihalla melko tehokkaasti ennen kuin neljänkymmenen minuutin päästä pääsin sisälle.
Oli siinä sitten mukava koko loppupäivä rättiväsyneenä ja likomärkänä leikkiä ja askarrella niiden muksujen kanssa, mutta kai se periaatteessa oli sen arvoista. : )
2. Pakko lähteä pyörällä kaupungin toiselle puolelle armottomalla pakkasella...
Tuli melkoin pakkomielle päästä moikkaamaan mummua yhtenä varsin kylmänä iltana, ja reippaana tyttönä sitten läksin sotkemaan pikkuveljen pyörällä kaupungin läpi. Onneksi ei liukasta ja tai kylmä ollut, mutta hullu suomalainenhan selviää mistää vaan, vaikka sitten pelkällä sisulla. Eikä tullut onneksi mieleen etukäteen soittaa, että mahtaako rakas mummuseni olla kotona, ei tietenkään. No istuin sitten siellä rappukäytävässä odottamassa ehkä tunnin että pääsin vihdoista viimein sisälle.
Mutta seuraavana aamuna oli sitten kiva lähteä aikaisin takasin kotio vielä kylmemmässä kelissä.
3. Pakko hakea uusi Fullmetal Alchemist -pokkari toiselta puolelta kaupunkia...
Niinpä niin...eihän sitä kannata vaan esimerksi lähimpään kauppaan mennä, vaan siihen kaikista kauimmaiseen, eikös vain? No joka tapauksessa sinne eksyin ja valitsin oikein tarkkaan hyllystä takimmaisen kirjan, jota kukaan ei vaan olisi hiplannut, mutta tottahan toki sekin oli täynnä sormenjälkiä ja vielä kaiken lisäksi rutussa, mutta kai sitä tuli sitten säälittyä, kun pakko oli mokoma ostaa. Oli siinä veljellä ihmettelemistä, miksi lähdin tekemään niinkin tuhran pitkän reissun yhden törkyisen pokkarin takia - enkä oikein tajua itsekään.
sekä:
Vihaan x RakastanxPelkään(viisi asiaa, vaikkakaan ei oikein missään järjestyksessä)
Rakastan:
1. Piirtämistä
2. Mangaa
3. Kirjoittamista
4. Varsin viihdyttäviä köksäntunteja
5. Musiikkia
Vihaan:
1. Kylmää
2. Liikuntatunteja
3. Arvostelua(vaikka sorrun siihen itsekin)
4. Rambo-leffoja(vaikka olen nähnytkin ne kaikki x))
5. Koulun uimahallikäyntejä
Pelkään:
1. Pimeää toisinaan, varsinkin siinä yhdellä metsäpätkällä, josta kuitenkin pitää oikoa joka kerta kun tulee pimeällä kotiin.
2. Tohtori Vannacuttia, sen tuijotus on niiiin pelottava!(Kannattaa tosin katsoa House on haunted hill...se dvd:n musiikkikin on karmiva, olen joutunut yksin kuuntelemaan sitä matikanluokassa kiitos Jassun ja Susun : ))
3. Liftareita(kyllä vain, Liftari-leffa jätti traumat sekin :) Miksi edes katson sellaisia leffoja, joidenkin tyttömäisten romantiikkaleffojen sijaan...? Njaa-a.)
4. PEUROJA! No joo, tosin vain yöllä autossa istuessani, mutta silloin pelkään myös kirvesmurhaajaa, joka voisi varsin hyvin istua auton takapenkillä...
5. Koiria, nehän voi vaikka tahtoa tappaa...
